lauantai 3. syyskuuta 2016

päivä pitkospuilla

Asuinkaupungissani yksi iso ihana asia on se, että luontoon ja metsään pääsee todella helposti! Ei muuta kuin tuulitakki niskaan, auto tai pyörä alle ja kohti pusikkoa. Kaupungin ympäristössä on monia luontopolkuja, laavuja ja näkötorneja, joita en suurinta osaa edes ole koskaan käynyt kurkkaamassa tai kävelemässä läpi. Tänään kuitenkin testattiin yksi uusi pieni reitti, ja se testaus oli kyllä ehkä viikon yksi parhaimmista jutuista!



Tassuteltiin polkuja ja pitkospuita pitkin aikamme ja välillä pidettiin evästaukoa muutaman sopivasti ison kiven päällä. Itse olin tehnyt mukaan leivän aamulla ja äitini oli ottanut vielä pullat ja kahvit mukaan.



Oli ihan täydellistä istua hetki auringossa, syödä evästä ja kuunnella metsän kohinaa. En ole mikään pitkien vaellusmatkojen ystävä, mutta muutaman tunnin luontohetki ilostuttaa kyllä poikkeuksetta mieltä ja jää aina muistoihin.



Muutaman viikon päästä lähdetään useamman päivän ruskaretkelle Lappiin. Siellä tulee varmasti koluttua muutamakin luontopolku tunturimaisemineen läpi. Sitä ennen kuitenkin voisi vielä käydä jonain toisenakin päivänä pienen reissun metsän rauhaa ihastelemassa.

2 kommenttia:

  1. moikka aino, löysin sun blogin ihan sattumalta. ollaan joskus oltu lj-kamuja. onpa sulla kiva blogi ja mielettömän kivoja nää kuvat, ihanan syksyistä :) -hanna-

    VastaaPoista
  2. moi, ja kiitos! onpas tosiaan hauska sattuma :) lj:tä oli kyllä mukava kirjoitella silloin aikoinaan, vähän harmittaa, että olen poistanut vanhat päiväkirjat sieltä. Tämä blogien seuraaminen ja oman kanssa värkkääminen ovat kyllä kanssa ihan mukavaa ajanvietettä.

    VastaaPoista